Tälle sivulle on koottu yhden oppitunnin verran tietoa luonnonmonimuotoisuudesta, luonnonlaitumista, perinnebiotoopeista ja lantakuoriaisista yläkoulun ja lukion biologian opetuksen tueksi. Oppilaiden kanssa voi katsoa alla olevan videon ja tutustua sivun alalaidasta löytyviin aiheeseen liittyviin kysymyksiin ja mallivastauksiin.
Opetuksen tavoitteet:
Ohjata oppilasta arvioimaan luonnonympäristössä tapahtuvia muutoksia ja ihmisen vaikutusta ympäristöön sekä ymmärtämään ekosysteemipalveluiden merkitys.
Tavoitteista johdetut oppimisen tavoitteet, jotka sopivat säätiön videoon:
- Oppilas oppii ihmisen toiminnan vaikutuksista ympäristössä tapahtuviin muutoksiin.
- Oppilas ymmärtää biologian merkityksen kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.
Kysymyksiä ja mallivastauksia Laidunnus estää lajikatoa -videosta
- Mitä ovat perinnebiotoopit ja miksi ne ovat tärkeitä?
Perinnebiotoopit ovat peltojen ulkopuolisia vanhoja laidunmaita, joita ei viljellä, muokata eikä lannoiteta. Perinnebiotoopit ovat oman luontotyyppikokonaisuutensa, johon kuuluu erilaisia luontotyyppejä: ketoja, niittyjä, hakamaita, metsälaitumia ja nummia, joiden kasvilajisto poikkeaa rikkaudellaan muista luontotyypeistä. Laidunnus tai niitto ovat muovanneet näiden kasvilajistoa niin, että valoa vaativat niittylajit kuten ketoneilikka pääsevät valtalajeiksi suurikokoisten ”tavanomaisten” lajien, kuten koiranputken, taantuessa. Toisin sanoen niittylajit kestävät niittoa ja laidunnusta paremmin kuin muut lajit. Tästä syystä perinnebiotoopit ja niiden lajit säilyvät vain hoitamalla, eli laiduntamalla tai niittämällä. Usein ne vaativat myös puuston raivauksia säilyäkseen avoimina.
Perinnebiotoopit ovat monimuotoisimpia ja runsaslajisimpia elinympäristöjämme ja muodostavat arvokkaan osan Suomen luonnon monimuotoisuutta. Perinnebiotoopit ovat uhanalaisimpia luontotyyppejämme. Niistä jopa 90 % on luokiteltu joko erittäin uhanalaisiksi tai äärimmäisen uhanalaisiksi. Neljäsosa Suomen uhanalaisista lajeista on perinnebiotoopeista riippuvaisia. Esimerkiksi rantaniittyjen umpeenkasvu on merkittävimpiä lintulajien taantumisen syitä. 1800-luvulla kaikki peltojen ulkopuoliset alueet hyödynnettiin karjan rehuna, joko korjattuna tai laidunnettuna. Nykyään perinnebiotooppeja on enää jäljellä yksi prosentti verrattuna 1800-luvun lopun määrään. Ylläpitämällä perinnebiotooppeja voidaan säilyttää paljon nykyään uhanalaista luonnon monimuotoisuutta.
- Mitä ovat luonnonlaitumet?
Luonnonlaitumet ovat pellon ulkopuolisia laitumia, joita ei kuitenkaan voida luokitella perinnebiotoopiksi. Tällaisia alueita voivat olla esimerkiksi vanhat lannoittamattomat ja muokkaamattomat nurmipellot.
- Miten lantakuoriaiset liittyvät luonnonlaitumiin ja ilmastonmuutokseen?
Lantakuoriaiset hajottavat tehokkaasti sontaläjiä. Kaivaessaan käytäviä sontaan, ne samalla hapettavat sitä ja vähentävät näin metaanin päästöjä. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu.
- Mitä tarkoitetaan lajikadolla?
Lajeja syntyy ja häviää luonnollisesti koko ajan. Tämä on hidas, vuosituhansien ja -miljoonien aikana tapahtuva prosessi, jossa lajimäärä voi pysyä ennallaan. Nopeaa, katastrofin omaista lajien häviämistä voidaan kutsua lajikadoksi. Tällöin lajeja ei ehdi syntyä samaan tahtiin kuin niitä häviää. Ihmistoiminnan aiheuttamat haitat luonnolle, kuten elinympäristöjen häviäminen, ilmastonmuutos ja vieraslajit johtavat lajien häviämiseen juuri nyt. Meneillään on siis ihmisen aiheuttama lajikato. Lajikato voi johtaa sukupuuttoaaltoon, joka taas tarkoittaa, että huomattava osa maapallon lajeista häviää lyhyehkön geologisen ajanjakson kuluessa.
- Mistä lajikato johtuu?
Lajit voivat hävitä luontaisesti esimerkiksi ilmasto-olosuhteiden muuttuessa rajusti. Ihmistoiminnan arvioidaan hävittävän lajeja kuitenkin noin satakertaisella nopeudella luontaiseen sukupuuttonopeuteen verrattuna. Suurimpia syitä lajikadolle ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymiselle globaalisti ovat elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen, ylikalastus, saasteet, vieraslajit ja ilmastonmuutos. Suomessa suurimmat yksittäiset syyt lajikadolle ovat metsäelinympäristöjen muutokset, kuten vanhojen metsien hävitys ja avointen lajirikkaiden alueiden (esim. perinnebiotooppien) umpeenkasvu.
- Miten lantakuoriaiset ja muut lantakasoissa elävät hyönteiset hyödyttävät lintuja?
Lantakuoriaiset ja lannan muut hyönteiset ovat tärkeää ravintoa monelle linnulle.
- Miten luonnonlaidunlihan syönti edistää luonnon monimuotoisuutta?
Hyvin hoidetuilla perinnebiotoopeilla ja luonnonlaitumilla viihtyvät niin kasvit, hyönteiset kuin linnutkin. Perinnebiotoopeilla ja luonnonlaitumilla laiduntavat eläimet hoitavat ja säilyttävät näitä uhanalaisia luontotyyppejä, sekä näissä viihtyviä usein uhanalaisiakin lajeja. Laidunnuksen tulee kuitenkin olla taloudellisesti kannattavaa ja lihalla tulee olla kysyntää, jotta laidunnus jatkuu. Luonnonlaidunlihaa syömällä kannatat luonnonlaidunlihan tuotantoa ja samalla edistät luonnon monimuotoisuutta.
Lisätietoa:
Kontula T. ja Raunio A. (toim.). Osa I – Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Ympäristöministeriö 2018. http://www.ymparisto.fi/luontotyyppienuhanalaisuus
Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. ja Liukko U-M (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja. Ympäristöministeriö 2019. http://ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit
Raatikainen Katja (toim.) TAVOITTEET TEOIKSI! Metsähallituksen luontopalvelujen suuntaviivat perinnebiotooppien hoidolle 2025. Metsähallitus 2017. https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2121
Tomas Roslin ja Kari Heliövaara. Suomen lantakuoriaiset – Opas santiaisista lantiaisiin. Yliopistopaino. 2007.